Kuinka löytää kultajyvä
- Posted In : Lehti , Hevsoenomistaja-lehti, Jonna Irri, keskustelupaneeli, Riina Rekilä, SHKL
- 0 : comment
Julkaistu Hevosenomistaja-lehdessä 5/23. Avaa tästä pdf
Katso videotallenne paneelikeskustelusta Suomen Hippos ry:n Youtube-kanavalla
Suomen Hippos ry järjesti Varsahuutokauppapäivän iltapäivään ohjelmaa asiantuntijoiden paneelikeskustelun muodossa. Eläinlääkäri ja monen menestysravurin takaa tunnettu Jarno Kauhanen, ravivalmentaja Jonna Irri sekä eläinlääkäri-ravivalmentaja Riina Rekilä kertoivat näkemyksiään siitä, mitä he haluavat nähdä ravihevosvarsassa. Keskustelun juonsi Lauri Hyvönen.
Jarno Kauhasen ajankohtainen huutokauppalöytö Ypäjältä on derbylauantaina 2.9. lämminveristen Suomen mestaruuden voittanut Yolo Savoy, jonka Jarno osti vuoden 2018 Varsahuutokaupasta Ypäjältä. Hänen mukaansa ovat huutokaupoista lähteneet myös muiden muassa Stoneisle Lilian, joka voitti urallaan mm. Uudenmaan Upeimman, Villinmiehen Tammakilvan sekä Derbyn Tammachampionin, sekä Tammakriterium-voittaja Chantal Web.
Jonna Irri nosti huutokauppalöydökseen Raviliigavarsa Marschall Matchin, jonka tähänastisen uran suuripalkintoisin ykkössija on Kasvattajakruunufinaalin voitto 3-vuotiaana.
Riina Rekilä ei ole ostanut Ypäjältä vielä yhtään varsaa, mutta maailmalta hän mainitsi parhaiksi löydöikseen tamma Random Destinyn (10,6a – 691.223C$, mm. Walnerin ja Tetrick Wanian emä), Christiana Hanoverin (10,6a – 326.511C$) sekä muutama vuosi sitten Ruotsista ostetun Orlandon.
Lähdetään perusteista: Miten tutustutte huutokauppavarsoihin etukäteen?
Jarno Kauhanen kuljetti kuulijat ensimmäisenä prosessinsa lävitse. Ensimmäinen harvennus tapahtuu sukupuolen perusteella, jos etsinnässä on nimenomaan tamma- tai orivarsa. Hänelle itselleen varsan sukupuoli on sivuseikka.
– Isäorit katson, sellainen isäori pitää olla mistä on edes teoriassa mahdollisuus tulla tosi hyvä hevonen. Se on sitten taas omassa päässä että mikä ori on mielestäni sellainen, mutta siitä lähdetään harventamaan, hän hymähti.
– Seuraavaksi katsotaan emiä. Emällä pitää olla joko omia näyttöjä tai jälkeläisnäyttöjä, tai ainakin laajuutta, emälinjalta paljon hyviä hevosia.
– Sitten katsotaan vielä pussin pohjalle, että paljonko on satsata hevoseen. Sellaiset varsat joiden tietää nousevan kovempiin hintoihin voi mielenkiinnosta käydä katsomassa, mutta sellaisista tietää jo etukäteen etteivät oma kynnet niihin pysty. Lopuksi huutokauppapaikalla katsotaan itse varsa. Siinäpä se menee, sitten ruvetaan huutamaan.
Irri ja Kauhanen totesivat, etteivät käytännössä lainkaan kierrä kotitalleilla katsomassa varsoja ennen huutokauppaa, mutta Rekilä mainitsi sen olevan tavallinen käytäntö Amerikassa.
– Kyllä ammattilaiset ovat tutustuneet jo etukäteen lähes kaikkiin varsoihin mitä aikovat ostaa, harvoin tulee extempore-ostoksia. Siellä se on sen verran kovaa bisnestä, että on pakko panostaa, jos meinaa pärjätä, Rekilä kertoi.
Jonna Irri oli Kauhasen kanssa samoilla linjoilla, etukäteen varsoihin tutustuminen tapahtuu hyvin pitkälti saman kaavan mukaan. Joukosta hän yrittää haarukoida omaan budjettiin sopivia varsoja. Arviot varsojen hinnoista osuvat kokemuksen myötä jo aika usein oikeaan. Jos paperilla kalliiksi arvioidun varsan hinta ei sitten huutokauppakehässä lähdekään nousemaan, on siinä yleensä jokin vika joka selittää asian.
Kun Riina Rekilä lähtee ostamaan varsaa, hän katsoo ensimmäiseksi suvun.
– Jos olen itselleni ostamassa hevosta, emälinja on kaikkein tärkein. Isäorilla on merkitystä, jos hevosta myöhemmin aikoo myydä. Jos varsa on tulossa itselle kilpahevoseksi niin isäorin ei tarvitse olla viimeisintä muotia.
– Sitten katson videot. Osa videoista on sellaisia että näkee lähinnä että varsa ei onnu, mutta mielestäni videoista näkee jo hevosen moottoria ja tyyliä. Videoiden perusteella karsitaan lisää. Jos mahdollista, niin käyn myös kotona katsomassa varsoja. Kanadassa kävimme yhtäkin varsaa katsomassa kolme kertaa.
– Rankkaan pois, jos varsa ei ole pihattovarsa, en osta tallissa kasvanutta. Sen verran myös arvostan kasvattajia että haluan ostaa varsan, mikä on hyvin pidetty ja hyvän näköinen. En osta laihaa enkä lihaksetonta, hän summasi.
Mikä tekee hyvän isäorin?
Jarno Kauhanen arvostaa isäorissa jälkeläisnäyttöjä.
– Jos 1-2 varsaa vuodessa ostaa, ei se kannata jollei tiedä että isäori on periyttäjä. Tämä on epävarmaa muutenkin. Tuolla kun talleilla kiertää, näkee myös paljon eri isäorien jälkeläisiä. Etsin sellaista luonnetta, joka sopii meille, hän kertoi.
Jonna Irri antaa arvoa varhaislahjakkaalle, nopealle ja jaksavalle kilpahevoselle. Jälkeläisnäytöt toki ajavat orilla muun edelle. Myös omassa kasvatustoiminnassa hän on tietoisesti painottanut orivalinnassa sellaisia oreja, joilla on jo pohjalla vahvat jälkeläisnäytöt.
– Se on niin kallis arpa, hän tiivisti.
Entä emälinja?
– En ole minkäänlainen sukuasiantuntija, suvut ei pysy päässä enkä ole ikinä ollut niistä hirmu kiinnostunutkaan. Arvostan kilpailunäyttöjä, ja kun tätä työtä on tehnyt jo pidempään niin osan hevosista muistaa, Jarno Kauhanen totesi.
Jonna Irrikään ei tunnustautunut BLUP-asiantuntijaksi.
– Emälinjoja kyllä seuraan ja tuntuu että niistä oppii koko ajan uutta. Kilpailumeriittejä arvostan ja niitä on hyvä olla lähisuvussa.
Entä syntyykö joihinkin tiettyihin sukuihin tai sukuyhdistelmiin jonkinlaista lukkarinrakkautta?
– Kun suku on ennalta tuttu, niin kyllä niihin tarttuu helpommin, ja kyllä mielestäni on saatu ok-hevosia sillä tavalla, Irri totesi.
Riina Rekilä kertoi seuraavansa sukuja “aika paljon”.
– Siihen olen kasvatuksessa pyrkinyt, että olisi hyväsukuiset tammat, joilla on itsellään myös luokkaa. Olen kyllä ostanut myös orien ensimmäisistä ikäluokista varsoja ajatellen, että kun se tarpeeksi monta tammaa astuu, niin kyllä se jonkun hyvänkin jättää. Emälinja on minulle tärkein. Ihan sama vaikka isänä olisi Muscle Hill, jos emälinja on huono.
Emätamma
Riina Rekilä totesi ettei sillä ole merkitystä, onko varsa emänsä ensimmäinen vai kymmenes, ainakaan Suomessa. Amerikassa ensimmäiset varsat menevät usein huippuvalmentajille, joten se voi osaltaan vääristää tilastoa. Huippuhevosia on tullut myös sellaisista, jotka eivät ole olleet emänsä ensimmäisiä tai toisia varsoja.
Emän oman kilpauran pituudella ei ole juuri merkitystä, mutta tammastakin haetaan varhaista nopeutta. Tamma voi toisaalta olla kilpailematonkin, kunhan emälinja on hyvä. Varhaislahjakkuutta on hyvä olla taustalla, eikä Rekilä arvosta vasta vanhempana syttyneitä tammoja. On toki voinut olla joku syy, miksi hevonen ei ole ollut varsana hyvä, mutta varhainen nopeus on tavoiteltavaa.
Jonna Irri oli samoilla linjoilla,mutta hän nosti myös hevosihmisten “tipsit” esille. Joskus voi tulla vastaan tamma, joka on vaikka varsana mennyt hyvin, mutta jostain itsestään riippumattomasta syystä saavutukset ovat jääneet kykyjä vajaammiksi. Tällaiset toki pitää sitten vain tietää hevosia seuraamalla, niitä ei tilastoista näe.
Samoin Jarno Kauhanen totesi, että raviurheilu on mennyt siihen suuntaan että varhaista lahjakkuutta on oltava. Jo lajin kustannustenkin takia on tärkeää että hevonen pääsee varhain kilpailemaan, mikäli raviurheilua aikoo harjoittaa muuten kuin täysin harrastuksena.
Katso varsaa!
Panelistit korostivat, että varsat on syytä käydä katsomassa myös paikan päällä huutokauppapaikalla. Edustavat, informatiiviset videot ja kuvat ovat hyvä asia, ne lisäävät mielenkiintoa. Pitää kuitenkin muistaa että taitava kuvaaja voi osata niissä “peittää” varsan heikompia puolia.
Jonna Irri aloittaa huutokauppapäivänsä tutkimalla ensin etukäteen mielenkiintoisiksi merkitsemänsä varsat. Ne ovat etusijalla ja niihin käytetään aikaa, mutta sivusilmällä saattaa haaviin ajautua ulkonäön puolesta joku muukin varsa. Panostus kannattaa, sillä jos joku listan varsoista tulee huudettua, on hyvä että varsa on tutkittu huolella. Näin vältetään ikävät yllätykset.
Kauhanen toteaa nykyhevosten pääosin osaavan ravata, eikä pidä tärkeänä, että näkee juoksuttamista huutokauppapaikalla.
– Ei sitä täällä näe kuitenkaan, kuinka kovaa ne joskus pystyvät juoksemaan.
Huutokaupassa onkin hyvä tilaisuus nähdä monta varsaa saman päivän aikana, ja vieläpä suurin osa valmiiksi myös röntgenkuvattuna. Kauhanen kertoi menestyshevosellaan Yolo Savoylla olleen sanomista röntgenkuvissa, mutta hän uskalsi huutaa sen siitä huolimatta, ja röntgenlöydös onkin jäänyt vain löydökseksi.
Irri kertoo huomioivansa röntgenlausunnot. Asiakkaalle varsaa hankittaessa hän haluaa konsultoida kuvista myös omaa eläinlääkäriään, itselle ostaessa tilanne voi olla toinen.
Rekilä muistutti, että suurella osalla varsoista on irtopaloja, mutta joissakin paikoissa ne haittaavat ja joissakin eivät.
– Tietyt irtopalat ehkä vähän pelottaa, mutta sitten mä katson sen hevosen ja ne pitää suhteuttaa hevoseen. Jos sillä on joku röntgenlöydös vaikka vasemmassa takasessa ja se vetää selvästi sitä jalkaa ja lihakset ovat jo selvästi siitä kuihtuneet,se on jo aika pitkään haitannut hevosta. On melkein sama mitä siinä tekee, on iso työ palauttaa jalka takaisin mukaan.
Toinen eläinlääkäri, Kauhanen, muistutti, että joka hevosesta löytyy jotakin vikaa. Viat vain tulee suhteuttaa budjettiin. Jos haluaa ostaa varsan viidellä tuhannella, siihen hintaan on hyväksyttävä joitakin vikoja.
– Ei kannata olla sellaisella asenteella, että tässä on nyt jotakin ja ei tätä voi ostaa. Silloin pitää ottaa vikoja vastaan, jos halvemmalla meinaa hevosen saada.
Kauhanen kertoi kiinnittävänsä huomiota varsan etupolviin. Pahat sivuttaissiirtymät, sapelijalat ja nykyään jo harvinaisempi kokkapolvisuus ovat ominaisuuksia, joita Kauhanen mielellään välttää.
– Mutta kyllä mä siedän tietynlaisia jalka-asentovirheitä, ei se hevosta kaada jos ei nyt nostakaan.
Kaviot ovat Kauhaselle myös tärkeä tutkimuskohde.Hyvä kavionhoito varsa-aikana auttaa, mutta jos kaviot ovat jo vuosikkaana huonot, Kauhasen mukaan niiden kanssa ongelmia tulee kilpauran aikanakin.
Irri välttelee Kauhasen tavoin sapelijalkaisuutta ja sietää mieluummin vaikkapa hajavarpaisuutta. Hän karttaa myös huonoja kintereitä. Myös Irri ottaa esiin budjetin rajallisuuden ja tarpeen pohtia, tinkiikö varsan suvusta vai rakenteesta. Hän kehotti miettimään, minkä vian kanssa itse luulee pärjäävänsä ja muistuttaa huonompirakenteisenkin saattavan päästä kovaa, mutta sellainen hevonen saattaa tarvita useammin eläinlääkärin hoitoa.
Myös Rekilän mukaan hevosen rakenteessa voi olla puutteita, kun ei olla ostamassa kahdensadan tuhannen varsaa. Haja- ja suppuvarpaat eivät estä Rekilää ostamista, mutta sapelijalkaisuus tai ylhäältä ohuempi etusääri saa hänet näkemään jo ennalta, millaista vaivaa siihen voi tulevaisuudessa kehittyä. Käyräkintereisiä hevosia Rekilällä on ollut itselläänkin ja hänen kokemuksen mukaan sellainenkin kestää, jos kinner on muuten hyvän mallinen ja takaosan lihakset kunnossa.
Rekilä kertoi välillä näkevänsä sellaisia rakennevirheitä, jotka olisivat olleet korjattavissa oikein toimien jo pikkuvarsana. Kengityksellä, vuolulla ja laitumien pohjilla voidaan vaikuttaa kavioihin suuntaan tai toiseen.
Hyvönen tiedusteli panelisti-eläinlääkäreiltä, kysytäänkö heiltä mielipiteitä huutokauppavarsoista ja niiden terveystilanteesta, mutta ainakaan Kauhanen ei ollut halukas “sekaantumaan toisten hevoskauppoihin”.
Rekilältä konsultaatioapua on pyydetty ja hän kertoo voivansa röntgenlausuntoakin antaa.
– Mutta mä olen sen verran ravivalmentaja, että ymmärrän, ettei hevonen niillä röntgenkuvilla juokse. Konsultoin mieluummin sitä hevosta, enkä niitä kuvia, jos ne kuvat eivät ole hirmu pahat. Tiettyihin asioihin on pakko laittaa stoppi, jos on oikeasti jotain vakavaa, mutta kyllähän sellainen näkyy jo päälle päin.
Miltä hyvärakenteinen varsa näyttää?
Rekilä luettelee hyvän rakenteen merkkejä ja nostaa esiin hyvät lihakset, kohtuullisen hyvät jalka-asennot ja sen, ettei hevonen ole liian leveä edestä. Hän ei haluaisi myöskään lautasen olevan liian suora. Hän huomauttaa varsojen olevan huutokaupassa hieman eri-ikäisiä ja joku voi olla vaikkapa neljän kuukauden jälkeen ihan erinäköinen. Sopusuhtaisuus ei siis ole arvioitavissa jokaisessa kasvun vaiheessa.
Irri suosii sopusuhtaista hevosta ja välttelee pitkää selkää. Hänen oman kokemuksensa perusteella kovin pitkäselkäisellä jalat eivät tahdo mahtua alle.
Kauhaselta kysyttäessä vastaus on aluksi hiukan erilainen.
– Haluan nähdä sellaisen viisaan hevosenalun, Kauhanen toteaa, mutta jatkaa rakenneominaisuuksilla. Hän totesi Irrin ja Rekilän rakennepohdintojen pätevän, ja lisäsi nykyhevosen tarvitsevan hyvän rytminvaihtokyvyn.
– Jalo pää kiinnittää huomion. Leveä otsa, viisaat silmät, rauhallisuus, korvien utelias asento. Ehkä siitä voisi lähteä jopa liikkeelle, että mitä näkyy, kun katsoo sitä hevosta silmiin.
Irri oli Kauhasen linjoilla hevosen pään suhteen, mutta Rekilä muisti nähneensä myös useita hyviä hevosia, joilla ei ole ollut niin jalo pää.
Liikkeisiin Rekilä on kertomansa mukaan tutustunut etukäteen,mutta itse huutokauppapaikalla hän ei edes halua nähdä varsaa taluttaen juoksutettuna.
– Se, että ihminen juoksee varsan kanssa, se on ensinnäkin vaarallista, ja jos on isoliikkeinen varsa, niin ihminen juoksee aika paljon hiljempaa. Ennemmin vaikka kävelee. Olen katsonut videon tai käynyt tallilla katsomassa.
Pystyykö luonteen toteamaan huutokauppapaikalla?
– Siinä olen omasta mielestäni onnistunut hyvin. Tämähän on vieras paikka varsalle, täällä kyllä näkee kenellä on hyvät hermot. Stoneisle Lilian ja Chantal Web olivat kaksi aivan erilaista hevosta, se tuli ilmi jo täällä huutokauppapaikalla. Lilianilla oli tosi hyvät hermot, toisella ei ollut hermoja ollenkaan, Jarno Kauhanen mainitsi.
Hän jatkoi pohtimalla hevosen luonnetta myöhemmässä vaiheessa.
– Kuumakallet menee hetken, mutta sitten kun ne rauhoittuvat tai alkavat väsyä siihen kohkaamiseen, se meno loppuu. Semmoinen hevonen, joka parantaa ajan saatossa, on rauhallinen ja tekee hommansa keskittyneesti. Semmoisia kuin löytäisi.
Kauhanen huomauttaa, että puolitoistavuotiaat ovat huutokaupassa uudenlaisessa tilanteessa ja osaa on käsitelty elämänsä aikana enemmän, toisia vähemmän. Vilkkaassa tapahtumassa ei siis välttämättä saa täysin oikeanlaista kuvaa varsan luonteesta.
– Ei sitä ihan yks yhteen voi sanoa. Mutta jos osaa hevosta arvioida, siitä voi saada viitteitä, millainen se voisi olla.
Hän muistutti, että muutokset ovat mahdollisia huutokaupan ja kilpailuiän välisenä aikana.
– Mikään täällä huutokaupassa ei ole salettia, että tämä varsa on nyt tässä ja siitä tulee tällainen.
Jonna Irri uskoo, ettei hyvä psyyke ei ole koskaan negatiivinen asia. Hän ei pidä hyvänä merkkinä sitä, jos varsa stressaa hiki päässä ja maha löysällä jo huutokauppapäivänä.
Rekilä kertoo vieneensä huutokauppaan paljon erilaisia varsoja, joskus hankalampiakin.
– Yleensähän ne käyttäytyvät täällä ihan priimasti, koska ne ovat niin hämmentyneitä tilanteesta.
Terveisiä kasvattajille
Keskustelutilaisuuden loppusuoralla panelistit lähettivät terveisiä kasvattajille. Rekilä halusi muistuttaa jo aiemmin esiin nostamastaan seikasta, eli jalka-asentojen korjaamisesta ajoissa – tarkemmin ottaen jo kesävarsana. Lumien tuloa ei pidä odottaa. Jos omaa kokemusta ja näkemystä ei ole, varsaa kannattaa näyttää asiantuntijalle. Rekilä korosti myös hyvän ruokinnan ja madotuksen merkitystä. Laumassa kasvaminen on tärkeää, samoin se, että varsa on ollut kesän laitumella ja sitä on jonkin verran käsitelty.
Irri kertoi saaneensa hyviä kokemuksia jalka-asentojen korjaamisten osalta, joten myös hän ohjeisti kasvattajia kiinnittämään niihin huomiota.
– Apua on saatavilla, jos vain haluaa. Kun varsa on hyvin ruokittu ja pidetty, kyllä se auttaa myymistä.
Irri muistutti myyjiä myös hyvistä kuvista ja videoista. Hän on kuullut monien tuskailevan kuvien ja videoiden puuttumista tai jos kuvamateriaali tulee julki kovin myöhäisessä vaiheessa, jopa vasta huutokauppaviikolla. Kun ajat ovat sellaiset, että kaikki tapahtuu netissä, Irri suosittelee panostamaan myös tähän puoleen.
Kauhanen piti niinikään tärkeänä, että varsaa käsitellään, kaviot hoidetaan ja perusasiat olisivat muutenkin kunnossa.
Ruokintaan on kiinnitettävä huomiota myös, kun varsa on siirtynyt uuteen paikkaan huutokaupan jälkeen. Uuteen kotiin tutustumisen jälkeen alkaa ajo-opetus ja siirtyminen valmennukseen. Jonna Irri muistutti, että ruokaa pitää saada tarpeeksi, jotta varsa kestää kasvun ja treenin yhtä aikaa. Rekilä täydensi muistuttamalla varsan hampaiden huollosta. Raspaus ja sudenhampaiden poisto on tärkeä hoitaa kuntoon ennen kuin ajolle opetus aloitetaan.
Minna Svartsjö
Viivi Honkimaa
Julkaistu Hevosenomistaja-lehdessä 5/23. Avaa tästä pdf
Katso videotallenne paneelikeskustelusta Suomen Hippos ry:n Youtube-kanavalla